- Nääh taas ollu raskas olo
lähi aikoina..
Oon koittanut tehä päätös
yhteen asiaan..
mikään ei tunnu oikealta ratkaisulta.
Lähi aikoina kuunnellu yht biisiä nii
vähä muistuttaa tätä tilannetta..
"Sinun silmäsi on jälleen kastuneet
kyyneleistä muurin rakentaneet,
muurin meidän kahden välille enkä
edes tiedä syytä sille"
siis kui voi olla vitun rasittavaa
se ett semmonen ihminen josta
oikeesti välittää nii se ei
päästä henkisesti lähelle
tai siis kerro esim, mitä se tuntee.
Jos sä erehyt lukee tätä (hyvin epätodennäköstä)
nii haluun ett sä pystyt olee iha oma
ittes eikä sun tarvi esittää vahvaa.
haluun olla sun tukena, haluun ett
sä pystyt mulle kertoo melkeinpä
iha mistä vaan. Oot niitä ainoita ihmisiä
joitten asiat mua oikeesti kiinnostaa.
Mutta joo se fuckin karu totuus: kaikkea
ei voi saada vaik kui toivois.
"Sinun katseesi on tulta ja tappuraa
Kai olis jo aika luovuttaa?
Noin villiä ei voi kesyttää
sydäntäsi koitan turhaan lepyttää"
nuo sanat varsinki on pistänyt
mut miettimään.. ku en saa otetta
hänestä, siis entiiä mikä tän homman
nimi on ees enää..
mutta se ett haluunko viel
ees tietää tän homman nimee?
ja sit täs vituttanut se ett
must tuntuu ett räjähän tähä
ja haluun vaa itkee itkee itkee
mutku se perkeleen itku
ei tuu !!! mut joo ei mulla muuta
tällä kertaa..
khyl mä joskus löydän
ratkaisun toho.
ehkä.
