- Ehkä koitan tavoittaa vain pelkkää kangastusta

 Lähi aikoina oon meinannu saada shokki ku vihdoinki 
mul alkaa selkenee ajatukset.
Ei ne toki kokonaa mut ei oo koko ajan semmost
eräänlaist myrskyä pään sisällä.
Ei oo enää epätoivoinen olo pahasti,
okeiokei johtuu taas rakkaudesta.

"Kaikki kävi niin pian kun aina luulin, että vähitellen lähden
Minä katuisin vaan en tiedä kuinka, enkä edes minkä tähden
Valittaisinko puoliääneen: johda kotiin matka keskenjääneen
Missä, miten päin täytyisi olla?
Huutaisinko, jos sä täällä sittenkin oot?"

Noi sanat nyt vähä kuvastaa mun tunne asioita.

Tai no tuntuu ett mä haluun jotain mut samal en haluu 

mitää. Haluun jonku vierelle mut samalla en. 

Sit lähi aikoina miettiny oonko mä oikeesti joku hirviö?

ku siis enne läheiset välit nii yhtäkkiä tuli vaa eräänlainen 

stoppi ja sitä ihmist jota enne rakasti nii ne tunteet 

hävisi. Nii no aivan varmasti muutki on kokenu tän asian.

Tunnen välillä itteni itsekeskeiseksi paskiaiseksi tai sit 

jonkilainen äiti teresaksi.

"Olen tehnyt kauan matkaa, tietä tyhjää kulkenut.

Etsien vain sisälleni rauhaa. 

On monta huulta maalattua vierelleni kaatunut

Aamun tullen yksin jatkanut oon matkaa
Valomerkkiin saakka juonut juomat halvat tarjotut
Usein darrassa myös saattanut oon jatkaa

Oon tuntemattomilta lämpöö, rakkautta ostanut
Miettimättä kummemmin sen hintaa
Kaikki ilot sekä murheet lauluissani laulanut
Siitä ainoastaan saanut oon mä virtaa
Tartu jo kii 
Anna kaikelle tarkoitus
Tuu ja ota mut, ota mut
Tee se niin 
Kuin olet tehnyt ennenkin
Tuu ja ota mut, ota mut kokonaan"

Ei jumalauta on mul sittenki tää pääkoppa sekasi.