- Mihin sä nyt meet onneni rippeet?

 

 

"Ne päivät, joiden aikana et nähnyt edes eteesi
minä pidin susta kiini
Ne päivät, joina aurinko paistoi liian kirkaana sinun silmiisi
Ne illat, joiden aikana toisiimme turhauduttiin, tulivat niin huomaamatta
Ne hetket, jotka huojuit reunalla ja tiesit vielä putoavasi

Silloin, kun elämä oli helppo ja me pystyimme mihin vaan ei huolet, murheet painaneet, kun sinä niitä autoit kantamaan
Ja nyt se kaikki mennyt on, kun pohjoistuuli alkoi puhaltaa
Nyt, kun lukuni on pariton, oon vailla suunta ja mua paleltaa

Ne kadut, joiden varrella et katsettasi koskaan
koskaan uskaltanut nostaa
Ne kadut, joiden varrella minä kuljin vierelläsi, suljin sut syliini"

- no voihan nyt jumalauta.. Mä oon ennenkin kokenu tän saman "taistelun"
nii silti tuntuu etten ois ikinä käyny tätä tilannetta läpi.Vai oonko ikinä
voittanu tätä taistelua ? Ku siis monta vaihtoehtoo oon täs käyny läpi
nii se umpikuja tulee vastaan. En enää ees tiiä haluunko olla rakastunut
Siis joo on se ihanaa olla rakastunut mut tää on myös iha perseestä.
varsinki jos on huolissaan siit toisest. "se mikä on sun ilo , on myös mun ilo
ja se mikä on sun suru on myös mun suru" TOI PITÄÄ PAIKKANSA !
ja se täst on perseestä. oikeesti tekis mieli joskus vaa pakata kamat ja lähtä
autolla vaa jonnekki kauas muista. Perkele. Oon täs ihmetelly miten oon
pystyny luottamaa toiseen ihmiseen näitten muutamien vuosien ajan paskojen
suhteiden jälkeen? näin jälkikäteen nii on vaa sillee no huhhu. On se uuvuttavaa
hommaa olla rakastunut.... Joskus tekis mieli vaa tosissaan tehä erittäin iso
muuri sydämeen ja tukahduttaa kaikki tunteet.

-

 

 

"koita ymmärtää
Et vielä tiedä mitä tää sisältää
En voi tätä sietää, tää on vaikeeta
Ihan liikaa vaadittu, unta sakeeta
Kato yön tähtiä, sä näet mun naaman
Ehkä sä tajuut kuin paljon sua kaipaan
Luulin et tein oikein, tuottikin tuskaa
Ei tää oo enää siistii, tää on raskast
Sydän lävistetty miljoona kertaa
liikaa jouduin luovuttaa kallista verta"

-

 

- Stressi on perseestä.

Tää on iha perseestä ku

9 vuotta oli varmat suunnitelma

mitä sitä tekee peruskoulun jälkeen

nii neki kusee oikeen olan takaa..

joutuu nyt kehittää iha uuet suunnitelmat.

pitkästä aikaa ei oo ahistanu näi paljon ku nyt..

kun ei sillee tiiä mitä sitä haluu tehä..

Tuntuu ett voisin vaa luovuttaa

ja ryhtyy katujuopoksi..

Pakko sitä jostai voimaa saa

kehittää näit suunnitelmia..

Tätä varmaa se "aikuisuus" on...

Mua oikeastaa kiinnostaa

tyylii autolla ajellu ammatti.

mä oon nii rakastunu autolla

ajamiseen ettei mitää järkee

jos saisin päättää ni

ajelisin vaikkapa ympäri eurooppaa!

Niiku ajoin takas ouluun nii oisin iha helposti

ajannu turusta ouluun itte mut kaveri halus ajaa

nii pakko siin pari sataa enne ouluu päästä

ajaa vaik mä oisin halunu ajaa..

siit ajamisest tuli vaa mahtava

fiilis varsinki ku kaveri nukkui

nii ajelin vaa ja fiilistelin musiikkia .

sitä tunnetta on hankala sanoo

MUT RAKASTAN SITÄ TUNNETTA ! <3

tais tulla vastaus mihi ammattiin voisin mennä ? .. 

- And this type of love isn't rational, it's physical

 

" I know you told me I should stay away
 I know you said he's just a dog astray
 He is a bad boy with a tainted heart
 And even I know this ain't smart
But mama I'm in love with a criminal
 And this type of love isn't rational, it's physical
 Mama please don't cry, I will be alright
 All reason aside I just can't deny, love the guy

I know, should've let go"

 

 



- Mä en tiedä mitä haluan, vaihtoehtoja on valtavasti.

 

- AAAR, täst vissii tulee eräänlainen tapa

ku syksy tulloo nii tää neiti taas alkaa

miettii alanvaihtoa.

Okei no nyt pitäis oikeesti tehä se

päätös eikä soutaa ja huopaa.

Keväällä mul todettin allergia

ku ihmetelly mite täs kahen vuoden

aikana oon ollu melkein koko ajan

nuhas ja nokka ja hengitystiet tukos

ja tänää

ku olin tallilla nii yskitti taas enemmä

ja loppu päivän henki ollu ahtaal..

tänk gaad ku allergialääkkeet on olemas!

Nyt vaan pitäis alkaa miettii

MIHI AMMATTIIN MÄ HALUUN???

ihme nyt mua ei huvita jäädä kotia

pyörittelee sormia. tai no joo , khyl

mä kotia voin jäädä nukkua ja jne

mut en haluu ett taas jonku aikaa oon

koulus nii hups oonki ollu kotona

se pari kuukautta...

AHISTAA JA VITUTTAAA

miksen vaa vois tyylii voittaa lotos pääpotin

ja muuttais vaik maholliseman kauas

johonki lämpimää jossa ostaisin

siistin avoauton , ison talon , hommaisin

siivoojan ja pari koiraa ja

eläisin ihanaa elämää !

tuo suunnitelma khyl jää haaveeks..

Noo enköhä mie keksi jottai..

pakko.

 

- Tajuutko vastuun, jonka rakkaus hetkessä tuo?

 

 

 

"Reppuselkään jos meinaat mut nostaa, vielä mieti kertaalleen.
Nyt jos sä saat viedä mun piikikkään pienen sydämen, sen jälkeen sua tarvitsen.

Vaikka tilanteet muuttuu, teetkö kaikkes et jäisin sun luo?

Jos päätät sydäntä kantaa, teetkö parhaas?

Voitko vannoa, et muuta sun mieltä?
Alkuhuuma kun haihtuu pois ja

äkkii sä näät harteillas piikikkään vieraan sydämen,

 tahdotko kantaa myös sen?"

 

 

 

- Rakkaus osaa yllättää.

TAAS mä luulin ett mul on jonkulainen

käsitys rakkaudesta.

ei vissii taaskaa ollu.

Siis mite ihmees se on mahollist

tietää ett on se ihminen jolle

oikeesti voi puhuu ja se haluu

tietää mun ajatusmaailmast.

ja ny mul on oikeesti

jonkulainen kokemus siit

kuuluisast vastoinkäymisist.

Vaik joo osaan olla melko

hankala tapaus mut se toinen

vieläki jaksaa katella mua.

ja yleens ku oon

seurustellu ja alkaa pikkasen

näyttää silt ett nyt menee huonosti

nii oon vaa lähteny siit suhteest

menee. Kait vissii alan pikku

hiljaa asettuu.

Toi Janna rodeo biisi

nii tulee iha meikä mielee :o

mut joo eipä taaskaa mul mitää muuta.

 

"Meen niinkuin tuuliviiriit menee, mua ei voi hallita
mutta jos sä haluut kokeilla, saat kokeilla

Vaikka saatan sua härnää ja väsyttää
Olla vaikea ja omapäinen,
Annan sulle kaiken ja enemmän, kun otat kainaloon



Oon välillä miettinyt, että ootko sä etsinyt, jotain villasukankutojaa
Ja vaikka oot mun vieressä nyt, en tiedä kauan siinä viihdyt,
sillä en aio olla se tyyppi jolle kaikki käy
Mun mykkäkoulussa, ei oo välitunteja
Mutta jos sä kestät mua, oon sulle tässä nyt ja aina"

 

 

 



- En oo hullu tähän mielentilaan ei oo diagnoosii

 

 

"Mä en pääse pakoon tätä tunnetta
Se valtaa pääni olin sit hereil tai unessa
Se hakkaa takaraivossa ku omatunto
En tiedä mikä enää täälä on se jota uskoo
Pitäskö kuunnella vaan järjen äänen rippeitä
Tuskin tosin sekään aikaan tääl sais ihmeitä
Vai sitten sydäntä, vai antaa vaiston viedä
En mäkään silti ihan kaikkee aio sietää

En pysty paikallani silmät auki makaan edes
Tää tunne kuristaa mut hengilt vielä joku päivä
Toivon et ees jollekkin oon muutakin ku "joku muija"
En ole oma itseni, mä kadotin sen vuosii sitte

Ulkokuori vahva, sisältä koskee
Kulissi sortuu, sitä mä pelkään
Jääkö mun vierelle silloin enää ketään"

 

 

äääääääää. Mite voi olla mahollist

ett pystyn jollaki taval

auttaa muita sitku itel joku probleema

NII TUNNEN ITTENI IHA AVUTTOMAKSI???

Niiku tänää yllätyin ku ystäväni sano mulle

ehkä jopa suoraan sydämestä mulle

"miten sä onnistut puhuu noi viisaasti?"

meinasin kysyy silt kysykkö ton tosissaa?

kukaan ei ikinä oo sanonu mulle tollee

ja oikeesti ehk maailman ihanempia kehuja

mitä oon ny kuullu.

Toi lause hiukan helpottui mun oloo

ja ehkä jopa paransi mun itsetuntoa.