- Mua viedään kun vaa sä hymyilet

- Murr on se kumma ku sitä ollaan melkein koko ajan sairaslomal.. Elikkäs mul on nyt 2 viikon hiihtoloma tullu.. Määki näitä mun uniongelmia ja silt se tuntuuki ett ei oo tullu pariin viikkoo pahemmin nukuttua. Plus ku koulu vie voimaa ja tarvisin sitä perkeleen unta mutku sitä ei oo tullu.. Mun ajatukset on aivan vitun tukossa, pahat muistot on tullu takaisin mun mieleen vaikka yritin haudata ne aikoja sitten. Ne varmaa aiheuttaa mun unettomuuden.. Ääh miks ihmisen pitää nukkua ? Tämä on aivan perseestä ku jos ei saa nukuttua nii ei vaa saa, ei voi pakottaa iteensä uneen. Kroppa pitää ite ilmoittaa se nukkuma menoaika ja piste. Ja mua on pelottanu täs lähi aikoina yks juttu. Mulla on elämässä se ihminen , jonkalaista oon etsiny helvetin kauan tääl paskas maailmas , joka omalla tavalla ymmärtää mua ja mä sitä parhaani mukaan. Suoraan sanottuna hän on aivan liian hyvä ollakseen totta. Vaikka ei ihmiset voi olla täydellisiä mutta tämä ihminen on mulle täydellinen. Niin mua pelottaa melkein koko ajan ett mä taas menetän hänet. Teen jonku aivan vitun itsekkään ja paskan virheen häneen suhteen tai jotain muuta tapahtuu. Mä en oo ehkä pelänny ikinä näi paljo menettää jonku ihmisen josta välittää tosi paljon vaikka täs lyhyes ajas on tapahtunu kaikkea mistä muut ei ois antanu ikinä anteeks. Mutta oon mä vissiin aika itsepäinen ja mun tunteet nii saamarin vahvoja. Nuo ei vissii oikee sovi yhtee. Vähä vaa pelottaa vaikka ei pitäis. Pitäis nauttia joka ikisest hetkest läheisen ihmisen kaa johon on vahvat tunteet. Haluun tehä melkein kaikkeni sen ihmisen eteen jotta hän olisi onnellinen..

"Blinded by faith I couldn't hear
all the whispers, the warnings so clear.
I see the angels,
I'll lead them to your door.
There's no escape now,
no mercy no more.
No remorse cause I still remember
the smile when you tore me apart.
Sparkling angel, I couldn't see
your dark intensions, your feelings for me.
Fallen angel, tell me why?
What is the reason, the thorn in your eye? ..."

- viel joskus löydän sen onnen

- On se vittumaista olla ykskätinen! No onneks sisko on huolehtinu mun haavast joka alkaa paranee melko nopiaa , toivottavasti tää olkapää tekis saman kepposen , no päivä kerrallaan , kuha turvotus laskis ja ei käsi ois enää nii kipiä ett uskaltais mennä salille vahvistamaa noita lihaksia :) se olis ens viikolla lähtö Turkuun viikoks , siellä en oo käyny vissii muutaman vuoteen .. :D on se kyl mukavaa vaihtelua vaihtaa vähäks aikaa maisemia :)

alkaa se parantumaa :)

yhen päivän siin oli laastari xd 

koira päätti mököttää mulle :)

" Jokaisel on unelmii mut taitaa olla mahottomii.

Mä näen toisten haaveet vertailen ku katon omiin.

älä päästä must irti,

Mä haluun olla vaa sunkaa

Sun hymys sai mut tärisee ja

ihos on ku samettia

juttu on siinä etten voi kattoo sua vaa kaverina. "

- No one knows just what has become of her , Shattered doll, desperate

- Täs viikon sisään on tapahtunu taas perus kaikenlaista. No sainpa täl viikol kokea se että 600 kiloinen eläin nappaa käsivarteest kii ja viskaa ilmaan ja takaraivo osuu aitaan ja lysähtää maahan tosi kovien kipujenkaa ja ollaan shokis se n pari tuntia. Kyl siin tietenki tuli kyyneleitä ku tilanne oli nii vieras ja nii oli myös kipuki. Enpä siit tilanteest muista sen ku joku nykäisi mua käestä ja yhtäkkiä maailma alkoi pyörii päässä. Kuulema lensin aika korkealle. No siihe pistettiin kylmää jotta turvotus laskis. No siit tilanteest on 2 päivää eikä turvotus oo lähteny kokonaa pois.. No seuraavana päivänä varasin lääkäri ajan koska mua huolestutti olkapäässä se "vieras kipu" nii siel oltiin 3 tuntia oujjeah.. no tavallaan epäilykseni kävi toteen koska mietin ett tää kipu ei voi johtuu mistää mustelmast nii olkapääs on pikku murtuma ja lihasvamma (siit kohast mist se hevonen nappas mut). Viikon sit ollaan vasenkätinen (oon normaalisti oikeakätinen) ilman mittää sairaslomaa.. tää kaks päivää on ollu mielenkiintoista hoitaa omaa hoitohevost ykskätisenä. Onneks tää kaks päivää on ollu helppoo mun hoitohevosenkaa , neiti tais tajuta etten oo ollu hyväs kunnos nii se on ollu kunnolla ja se on yrittäny hoitaa mun kipiää kättää nuuskimalla ja hamuillu sitä vähänkö se on ollu ihana :D <3 mut se hevonen joka teki musta ykskätisen nii mua on alkanu ahistaa , vituttaa ja pelottaa se koko elukka! Enköhä josaki vaihees pistä se kuriin. No tärkeintä nyt on vaa se ett tää parantuu kunnolla ja oon kiitollinen niille ihmisille jotka on auttanu ja tukenu mua täs asias <3 

- Mutta aiheesta toiseen mulla on nyt taas menny unirytmi päin helvettiä. Joo tosiaanki ne 2-4 tunnin yön unilla pittäis muka jaksaa maanantaista torstaihin 8 tunnin koulu päiviä ja perjantaina onneks vaa se 4 tuntia. Mutta tää on aika omituista koska tuntuu etten enää osaa nukkua koko yötä. Oonko mä tulossa nyt iha sekaisin vai mitä ihmettä tämä on ? No oon ainaki helvetin väsyny, kärttyinen ja kujalla oon kyl kaikist asioist.
Pitäisköhä mun jotenki saada unirytmi takaisin semmoseks mikä se oli joskus öö yli kuukausi sit ? Mutta miten voin saada unirytmin taas kuntoon ku oon testaillu kaikenmailan niitä "unihygeniä" neuvoja mutta ei..Tottakai mua yöllä väsyttää ainaki nyt ku oikeesti mä tunnen sen ett tän viikon oon nukkunu huonoiten tän kuukauden aikana..Mutta silti tuntuu ett jossain mun kehon sisällä joku haluu estää mun nukkua. Se varmaan johtuu niist painajaisista mitä oon nähny aina ku oon nukahtanu sillee ett näkisin unia. Tää kaks kuukautta on ollu semmost että huhhu. Pitäis varmaa alkaa pikku hiljaa ettiä vastauksia näihin. Mutta seku ett mistä kannattais aloittaa? Ehkä saan vastauksia näihin josaki vaihees. No ainaki hyviä puolia nyt voin kirjoittaa ett alkaa pikku hiljaa parisuhde asiat mennä pikku hiljaa parempaa suuntaa, no ystävienkaa menee kyl hyvin onneks <3 Mutta nyt vaa pelottaa ett mun pitäis alkaa pian löytää ratkaisuja näihin mun uniongelmiin muuten kävisin samanlailla kui syksyllä ellei pahemmin ja entiiä kauanko mun kroppa jaksaa tätä ett nukun öisin tosiaanki se 2-4 tuntia.. No oon tarpeeks sinnikäs tyttö ja löydä vastauksia ja ratkaisuja näihin!

- Ainii mun salin käynti ei oo tosiaankaa onnistunu nyt kahteen viikkoon , oon ollu korkees kuumees ja äkäses flunssas ja nyt tämä perkele käsi paskana.. eiköhä täs kahen viikon sisää pääse takaisin salille ja eiköhä tosiaanki sen jälkeen mulla alkais maistuu noi unet ku täytyy varmaa tehä muutaki ku tallihommia. Kyl totta puhuakseni salilla käynti on mukavaa jos tosiaankaa siellä ei oo hirveesti porukkaa yhtaikaa ja on alkanu näkyy kropassa muutoksia ja oon jaksanu koulussa paljon paremmin kui syksyssä! Sitä se on ku on alkanu saamaa voimaa ja lihaksia takaisin ;) nyt vaa tosiaanki harmittaa ku ei oo päässy nyt käymää salilla ku se on oikeastaan jääny tavaksi toi salilla käyminen !

-vapaus & rakkaus

- Ahdistaa, ahdistaa, vituttaa.. Välillä tulee niitä päiviä ku tulee mietettyy " mite mä loppujen peleis jaksan näitä samoja tunteita joka päivä? Milloin tää kaikki loppuu? Milloin tulee se aika ett alkaa oikeesti helpottuu? Milloin saan selville sen ratkaisun tähän kaikkeen? Milloin mä voisin olla iha oikeesti onnellinen ? " Mä en täst maailmast toivo mitää muuta ku aidon onnellisuuden. Joo on mulla perhe ja ystäviä mut silti tuntuu ett mä on vaa yksin. Eikä tunnu vastauksia löytyvän millään vaikka kuinka yrittäisin.. Mutta yks positiivinen asia on se etten enää turvaudu alkoholiin niikui joskus aikoihin.. Koska en pysty ku oireet on silloin kaks kertaa pahempia. Mut se on jännä ett mul pitäis olla sillee aika hyvä elämä mut tuntuu silti ett jotain puuttuu. Oisko vapaus ja rakkaus ? Muuta mul ei tullu mieleen ku mietin nii noi kaks sanaa tuli ekana mieleen. Ehkä joskus saan sen mahollisuuden ett saan noi kahet. Ainaki toi vapauden. Ja tuun taistelee ton eteen ! Toi rakkaus homma, se mun rakkaus saa tulla ite mun eteen , viedä jalat, pistää vatsa täynä perhosia ja pistää onnelliseksi.. Niin ja tulee olee mun tukena ja mä sen , ymmärtää mua , rakastaa mua myöntä-ja vastoinkäymisissä ja mä sitä. Näkee mun hyvät ja huonot puolet silti haluaa mut.

- Oo mulle rehellinen oo mulle aito

- Täs muutaman vuoden aikana on tullu huomattuu se ett rakkaus on välillä vitun perseestä. Se osaa
olla ihanaa mutta samalla vitun kiduttavaa. Varsinki ku ei saa selkoo sen ihmisen tunteista. Ja se on jännää kui sitoutumiskammo voi ollakki saamarin vahva. Se pelko ja ahistus sisällää ei voiteta yhes yössä,
päivässä, viikossa eikä kuukaudessa. Silläki vie aikansa niikui esim. masennus ja paniikkihäiriö. Niitäkää ei päihitetä yhes yössä koska ne tunteet , mitä tunnet sisälläsi ett ne on oikeesti nii vahvat ettet pysty kaikkea heti kerralla voittaa. Jos sen virheen tuut tekee se kostautuu koska se sisäinen taistelu , minkä  koeat sisälläsi on nii uuvuttavaa ja raskasta , loppu peleissä sä uuvut nii pahasti ett se kaikki paskat alkaa taas alusta. Ne vaatii tosi paljon aikaa. Mutta sinnikäs kannattaa olla koska itse täytyy olla se muutos. Nii ja tietenki käydä esim psykologilla puhumas ja juttelemas niistä tunteista ja keksiä ratkaisun sen sairauden päihittämiseen. Se on totista totta ett masennus ei oo heikkouden merkki , se on merkki siitä ett on yrittäny olla liian kauan vahva. Niin liian kauan on yksinään pitäny asioita päässä joita ei oo saanu selvitellyy mutta on yrittäny kumminkin yksin selvitä siitä koska ei varmaan haluu huolettaa omia vanhempia , sisaruksia ja ystäviä niistä. Tai tuntunu ettei kukaan ymmärrä , ei halua ymmärtää. Tai halunu huolestuttaa kettää. Mutta loppujen lopuks silloin varsinki läheiset ihmiset on enemmä huolissaa ku alkaa näkyä merkkejä siit ettei kaikki oo hyvin eikä kerro miks ei oo. Jokaisella ihmisellä varsinki semmoisilla joilla on mieliala sairauksia tai paha olla nii olla ees yksi ihminen , jolle kertoa kaikesta , joka ymmärtää , on luotettava. Tuntuu ettei ihmisillä oo enää semmoisia ihmisiä jolle kertoo kaiken. Mutta se ku luulee ett jos kertoo pahasta olosta nii luulaa heti ett kerjätää sääliä ja jotain muuta mitä mä ainaki oon kuulu muutaman vuoden aikana ku mä oon yrittäny kertoo jollekki pahasta olosta. Sen jälkeen ku sain kuulla ett mä kerjään muka sääliä plääplää nii lopetin pahasta olosta kertominen muutamaks vuodeks. Se oikeesti pistää ihmisen pään sekaisin ku pitää sisällään sen pahan olon ja ajatukset no jos totta puhutaa se muutama vuosi on ollu melko hämärää koska mun nuppi oli menny sekaisin. Mä uskallan sen myöntää ja tämä ei oo säälien kerjäämistä. Koska se on nyt historiaa ja toivon et tulevaisuuteni ois parempi kui menneisyyteni :--)

- sinussa on jotain jota muut ei ehkä nää

- en oo oikee kerenny kirjoittelee TAASKAA perkele.. Oon ollu taas kipeenä, viime viikol oli lämpöö ja nyt keskiviikkona tulin kotia joskus seitsemän aikaa ja silloin menin samantien nukkumaa, oli kyl semmonen olo ett oisin ollu päissää eli vitun huono olo. No nukkuin se kolme tuntia kunnes jouduin menee yhe kaverin ja yö meni siinä ja joskus aamulla sain nukuttuu ku kuumessa en saa oikeen nukuttuu vaikka unta sitä tarvii jotta parantuu. Tää pari viikkoo on ollu semmost ett en oo oikee saanu nukuttuu jos oon nähny painajaisia ja herään hikisenä ja ahistuneena.. Väsyttää koko ajan mut ei saa unta.. No tänää sain piristystä nimittäin kävin kaverinkaa sen tutun luona hoitamas koiranpentuja ja mun sydän suli ku en tosiankaa muistanu kui suloisia koiranpennut voi olla <3__<3 mun syliin nukahti nukahti neljä koiranpentua ja olin aivan onnellinen :3 heti ku saan sen oman kämpän nii josaki vaihees hankin sen oman koiran jota voin hoitaa kui omaa lasta :3 ja siitä tulee mun paras kaveri jonka naamaa mä jaksan kattoo aina <3

- Sä tulit sittenkin luokseni takaisin, vaikka karkasit.,

- Se on jännä ku se mitä vähiten oottaa ja on yrittäny välttää tilannetta nii se kumminki 
 tapahtuu ja pistää kaikki sekaisin. Ajatukset , tunteet sekaisin. No mulla on nyt
koko perkeleen pää iha sekaisin.. Ihminen, jota oon kaipaillu jo melko kauan, samalla yrittäny 
unohtaa hänet, välttäny sitä tilannetta ett hän tulis takaisin mun elämään. Melkein siinä onnistuin
mutta seku yllätyksenä hän alko pitää yhteyttä ja hieromaa sovintoa. Nyt tää muutaman päivän on
ollu semmost tunne purkauksia että huhhu. Justiinsa ku oon alkanu pikku hiljaa pääsee yli hänestä mut en
oo viel kokonaa nii ylläri nyt se on vaikeampaa kui luulin. Niiku oon vissiin kirjoittanu tänne
"ei koskaan tiiä mitä kohtalo ja aika keksii meijän pään menoksi " Niin tämmösen kepposen
ne keksi mulle. Mun ajatukset on nyt aivan sekaisin. En tiiä minkä päätöksen mä teen häneen suhteen.
Sydän ja järki ei oo taaskaa samaan mieltä. Sydän sanoo ota hänet takaisin, Järki sanoo ei kannate ottaa jos hän taas kusee kaiken ja taas kaikki paskat alkaa alusta. Mutta seku kaikis meis on vikoja ja kaikki ihmiset tekee virheitä. Kuha vaan mä saisin nähä hänet ja jutella hänenkaa nii jospa silloin
mä pystyisin tekee päätöksen. Pystyisin ehk näkee kumman päätöksen teen. Sydämen vai järjen päätöksen?
No saa nähä, kuha kummatki ois valmiita juttelemaa kasvotusten. Millo on se aika ? Jaa a sitä me ei voida tietää. Toivottavasti tää asia saadaan sovittuu ja järjestettyy..

Näitä biisejä oon nyt enimäkseen kuunnellu 

täs viikonloppuna..

- Aina ei voi saada haluamaansa.

- Hui siitä on taas vaihteeksi aikaa ku oon viimeks kirjoitellu tänne :o no ei oo taaskaa
ollu aikaa kirjoitella tänne koska edelleenki KOULU. ja ku ei oo ollu ideaa kirjoittaa
ees. Eikä voimaakaa ku nää tunteiden taistelu sisälläni on vienny mult voimaa mutt
pikku hiljaa alkaa helpottaa. Mut se on vaatinu uhrauksia jotta oon saanu ajatukset ja
tunteet avattuu solmuista. Menetin ihmisen , jonka luulin ett hän pystyy selvittää mun 
pään mut taisin olla väärässä. Tai no sillo joskus muutaman viikko sit luulin ett hän
on se joka ymmärtää mua , pystyy pistää mut onnelliseksi. Mut hän ei oo se mun prinssi.
No kyl se mun "prinssi" tullee joskus mua vastaan ku sitä vähiten ootan. Eikä mulla oikeastaa
oo ees kiire mihinkää parisuhteesee. Mä kyl pärjään yksinki. Yritän parhaani mukaan nauttia täysiä
mun nuoruudest omilla säännöillä, eikä kukaan oo nuuskimas mun niskan takana. Ehkä en tosiaankaa
oo valmis mihinikää seurusteluun. Eikä mun tarvikkaa. Enköhä mä joskus aikuisena ala miettii sitä
mun "miestä" jonka kaa perustan perheen , hommaa iso farmari , talon , lapsia, koiran ja maybe hevosen.

wuhuu nyt tuli vihdoinki ne tummanpunaiset hiukset

- Mutta anyway , sain vihdoinki värjättyy noi punaiseksi mun hiukset ja ne on kyl aika
tummat mut tyytyväinen oon tohon väriin :) ja että kyl tykkään olla lyhyt hiuksinen!
Näitä on helpompi hoitaa , ei oo eessä varsinki se on hyvä juttu tallilla, kuivuu nopiampaa
ja mul on viel enemmä itsevarmempi olla ku on nämä hiukset :) kannatti tosiaanki uhrata
mun huono kuntoiset pitkä letti vegee ja värjätä blondit pois ku oon aivan onnellinen näistä <3
Oon löytäny taas uuen ihailu kohteen !! kat von D <3 halleluuja se nainen on jotain nii upea
ja seku se on nii mahtava tatuoimaa ! oon yrittäny kattoo päivittäin sen ohjelmaa mutku asuntolas
muut haluu kattoo jotaki vitun paskaa ohjelmaa.... ja sitku ton kat vonin tyyli se on jotain nii upeaa!
ps, nyt ku oon katellu kat von ohjelmaa nii päivä päivältä nousee toi perkeleen tatuointi kuume!
no kesää odotelessa ;)

- jos tarpeeks kauan venaa ni tää kaikki loppuu

nyt oon brunette :)

- Toddiih eikai siinä menny ku yks päivä nii tein päätöksen ja vaihan oikeesti
mun hiusväriäni ja tyytyväinen oon , oon nyt itsevarmempi tummahiuksena ku
vaaleis ja sitku mul on ylimääräistä rahaa nii oon sit punahiuksinen taas kerran !
Ootan innolla sitä päivää ku must tulee punahiuksinen ! toivottavasti en sit
josaki vaihees blondaa uuestaa hiuksia niiku aina on käynny :o

- tää olo mun sisälläni on onneks hiukan helpottunu.. silloin ku en istu paikallaan
ja ala miettii taas vaihteeks muistoja. Sen ihmisen kaa jonka kanssa mä tunsin 
sitä jotain , jota en oo kokenu kenenkää muun kaa. Se oli nii hämmentävää mutta
ihanaa aikaa. Tavallaan haluaisin unohtaa sen ajan mutta tavallaan en halua.
Ne tunteet mitä mä silloin koin oli vaa jotain ainutlaatuista. Ehkä joskus pystyn
aattelee niitä hymyillen. Ja aattelen ett oli mahtavaa ett oon joskus saanu kokea tommosta
aikaa. Enkä mitä nyt mietin miks sen piti loppua nii pian. No en usko ett tää vaihe kestää
ikuisesti ! ajallaan tää helpottuu.. i really hope so

- vaikka kaikki kaunis murtuu oot aina siellä minne meen

- Se on jännä ja samalla tosi omituista , vaikka kui sattuu , vaikka kuinka tuntee kui
melkoine tunne taistelu on sisällään, vaikka kuinka saamaristi itkettää nii itku ei tuu...
tää on vaa nii perseest ku itkeminen on ainoo keinoo saada tää paha olo pois !
Nää kaks viikko on ollu vaa melkoista tunnepurkauksia , painajaisia , ahistusta..
Siis entiiä mut mul on sanottu , ku ihmisellä voi olla nii paha olla ettei itku tuu...
vai mistä tää voi johtua ? tää sattuu vaa mun sydämeen.. olo tuntuu nii saamarin
raskaalta..

- Mutta asiasta toiseen päätän tehä ulkonäkööni muutoksen..
oon ollu aika kauan blondi nii päätän huomenna värjätä ruskeeks
hiukset ja sitku on taas ylimääräistä rahaa nii punaiseksi aijon värjätä :)
olis mukavaa vaihtelua ! Aijon laittaa kuva sit ku mulla on punaiset
hiukset :) ja täytyy nyt viel harkita ett aijonko pitää lyhyet vai jatkanko
pidennyksien pitoa.. jos piän pidennykset neki pitäis värjätä tai jottai :o
no se on viel harkinnassa !

tämmöset hiukset mul on nyt