- so far away

- Joo o elikkäs se ois huomenna lähtö Turkuun viikoksi :) saa nähä minkälainen reissu
siit tulloo. Toivottavasti kerkeen ees jonku verran rentoutua siel. Täällä päi ei oikeastaa pahemmin
oo pystyny rentoutuu. Joo mä oon semmonen ett tykkään vaa mennä enkä pysyä paikoillaa.
Mut mun sisälläni tulee välil semmonen lause ett "RENTOUDU JA OTA IISISTI ÄLÄ KOKO 
AJAN STRESSAA!!" . Entiiä tuntuu vaa jotenki sillee ettei enää osaa oikeesti ottaa iisisti.
Joo vaik on ollu lomaa nii koko ajan ollu meno päällä. On ollu monta aamua sillee "ei vittu taas pitää
mennä". joskus tekis mieli vaa laittaa puhelimen kii ja olla vaa kotona. Mut se et en oikee enää osaa
sitä. Se on jotenki jääny tavaks toi ett koko ajan menos. Entiiä aivot on nyt vaa tukos. Tahtoisin joskus
mennä jonnekki mökille , ottaa koira mukaan ja olla vaa siel. Ei puhelimia , ei telkkaria ei mittää siihe
liittyvää. Vaan luonnon ääniä ja tosiaanki ottaa iha rennosti. Ei huolen häivää. Aah kunpa oisin jo eläke
iässä nii voisin toteuttaa ton unelman.:3 Joskus tulee niitä päiviä ku tekis mieli vaa hypätä junan kyytii
ja mennä sinne minne juna meneekä. Tai sitten joskus muutaman vuoden pääst pakata kamat , hyppää
auton rattiin, käynnistää sen ja lähtee sinne minne tie vie.
Tai no ihan sama millä mä menisin. Kuha vaa mahollisemman kauas stressistä ja huolista.
Ees pariks päiväks nii tää psyyke vois välil pitää oikeesti sen hermoloman.
Onkoha toi mahoton haave vai teenkö mä ite siit mahottoman ? Mikään ei oo enää mahotonta.
Khyl se joskus toteutuu. Viimeistää sitku oon elääkkeellä.