- lähi aikoina tullu mietettyy onko jokaisen sisällä se "oma hirviö" joka välil tulee esille tai miten tän nyt saisin sen kirjoitettuu sanoiksi näit ajatuksia... Nyt tuntuu ettei mua kiinnosta mitä muut aattelee must tai jos pistää munkaa välit poikki siinäku jos ei jaksa katella tai ymmärrä. En ymmärrä mite ne jotka on viel mun elämässä nii jaksaa katella mua ku menettäny lähi aikoina ihmisiä lähelt nimenomaan ton takia ku en oo 100% jaksanu panostaa siihe kaverisuhteesee. Tää syksy ja alkutalvi on perseestä ku ei meinaa jaksa tehä mittää ja löytää aihetta hymyyn, nyt ollu helpompaa ku tein radikaalisen muutoksen elämäs ja helpottunu vähä elämä, mut on se myös pahentanu samal. Okei toi oli selitetty aika oudosti. En jaksa olla kiltti. En jaksa olla ymmärtäväinen. En jaksa yrittää auttaa. Ainaki nyt tuntuu voi olla ett jossai vaihees taas jaksaa. Millo? Nimenomaan millo... Tuunkoha ikinä löytää sitä ihmistä lähelle joka jaksaa ymmärtää mua ja rakastaa mua silti vaik nähny mun sisäisen hirviön? Jaa,a erittäin hyvä kysymys..... Khyl tää ehk täst joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti