sunnuntai 11. marraskuuta 2012

- Pimeän tultua mä puristan sun kättäs

- En oo oikeen kerenny kirjoitella tänne :/ viikonloppuna 
on tullu tehtyy jonku verran edistys elämään.
Paitsi ei rehellisesti. Mutta nii täs tilantees valheita tarvitaan.
On kyl aivan semmonen hassu olo. Semmonen onnellinen
olo kuplii sisälläni mutta samalla se kaipuun aiheuttava 
tuska on sisälläni. No ainaki tajusin viikonloppuna että mulla
on aivan mahtava perhe , kummilapsi ja ystävät! 
Niistä en tahdo päästää irti! Välillä tuntuu ett 
mun elämässä on kaikki mitä tartten. Mutta sitten
joskus illalla tai iha milloin vaan nii tulee yhtäkkiä semmonen
olo ett mun elämässä puuttuu se viel yks palanen onnelliseen
elämään. Oiskoha se mun elämäni rakkaus ? Jaa´a 
saa nähä tuleeko se joskus mua vastaan ja ottaa mut turvaan
pahalta maailmalta. No sitä päivää en oottele. Se tulee sitku 
se on aika tulla suojelee mua.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti