keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Coming down

- en käynny tänäkää salilla niiku piti. Mut päivällä tuli pari muuttujaa matkan varrelle.. Kengitin tänää ensimmäistä kertaa ite nii se oli rankempaa ku mitä luulin. Se on vaa näyttäny nii ei-raskaalta hommalta mitä se todellisuudes oli. Jalat tärräs ku se hevonen viskoi sitä takajalkaansa mun kipiän polven pääl.... Hikeä pukkas aika täysiä, itkuki meinas tulla ku tavallaan petyin itteeni ku en voinnu jatkaa loppuun asti , henkisesti oisin voinnu jatkaa mut fyysisesti en voinnu enää. Oli muutenki valmiiks kaikki lihakset kipeenä maanantaist.. No must ei taida tulla kengittäjää fyysisten vammojen takia.. No ei viel tälle polvelle voi tehä mittää ku maaliskuus on vast aika fysiatrille..

- asiasta toiseen alan olee henkisesti taas aivan mitta täynnä näitten tunteiden sekoillujen takia.. Niiku edellises kirjoitukses kirjoitin en enää tiiä mitä mä teen.. Vittu taas tämä alkaa.. On se kumma ku helvetin monesti käy näi.. Vissiin mul on oikeesti joku epäonni rakkauden kaa tai sit yliarvioi itteäni.. Ellei kumpaaki... Fuck määki näitä tunteen purkauksia jotka nyt lähi aikoina on iskeny kesken koulupäivä nii kiva sit koulus ei enää jaksais tehä mittää vaikka haluis ja yrittää jaksaa. Mut tuntuu ett joku pistää mulle jarrut päälle eikä muistaa pistää mua taas käyntiin.. Enkä ite välil löydä niitä jarruja ...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti