- Ahdistaa, ahdistaa, vituttaa.. Välillä tulee niitä päiviä ku tulee mietettyy " mite mä loppujen peleis jaksan näitä samoja tunteita joka päivä? Milloin tää kaikki loppuu? Milloin tulee se aika ett alkaa oikeesti helpottuu? Milloin saan selville sen ratkaisun tähän kaikkeen? Milloin mä voisin olla iha oikeesti onnellinen ? " Mä en täst maailmast toivo mitää muuta ku aidon onnellisuuden. Joo on mulla perhe ja ystäviä mut silti tuntuu ett mä on vaa yksin. Eikä tunnu vastauksia löytyvän millään vaikka kuinka yrittäisin.. Mutta yks positiivinen asia on se etten enää turvaudu alkoholiin niikui joskus aikoihin.. Koska en pysty ku oireet on silloin kaks kertaa pahempia. Mut se on jännä ett mul pitäis olla sillee aika hyvä elämä mut tuntuu silti ett jotain puuttuu. Oisko vapaus ja rakkaus ? Muuta mul ei tullu mieleen ku mietin nii noi kaks sanaa tuli ekana mieleen. Ehkä joskus saan sen mahollisuuden ett saan noi kahet. Ainaki toi vapauden. Ja tuun taistelee ton eteen ! Toi rakkaus homma, se mun rakkaus saa tulla ite mun eteen , viedä jalat, pistää vatsa täynä perhosia ja pistää onnelliseksi.. Niin ja tulee olee mun tukena ja mä sen , ymmärtää mua , rakastaa mua myöntä-ja vastoinkäymisissä ja mä sitä. Näkee mun hyvät ja huonot puolet silti haluaa mut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti