sunnuntai 17. helmikuuta 2013

- Oo mulle rehellinen oo mulle aito





- Täs muutaman vuoden aikana on tullu huomattuu se ett rakkaus on välillä vitun perseestä. Se osaa
olla ihanaa mutta samalla vitun kiduttavaa. Varsinki ku ei saa selkoo sen ihmisen tunteista. Ja se on jännää kui sitoutumiskammo voi ollakki saamarin vahva. Se pelko ja ahistus sisällää ei voiteta yhes yössä,
päivässä, viikossa eikä kuukaudessa. Silläki vie aikansa niikui esim. masennus ja paniikkihäiriö. Niitäkää ei päihitetä yhes yössä koska ne tunteet , mitä tunnet sisälläsi ett ne on oikeesti nii vahvat ettet pysty kaikkea heti kerralla voittaa. Jos sen virheen tuut tekee se kostautuu koska se sisäinen taistelu , minkä  koeat sisälläsi on nii uuvuttavaa ja raskasta , loppu peleissä sä uuvut nii pahasti ett se kaikki paskat alkaa taas alusta. Ne vaatii tosi paljon aikaa. Mutta sinnikäs kannattaa olla koska itse täytyy olla se muutos. Nii ja tietenki käydä esim psykologilla puhumas ja juttelemas niistä tunteista ja keksiä ratkaisun sen sairauden päihittämiseen. Se on totista totta ett masennus ei oo heikkouden merkki , se on merkki siitä ett on yrittäny olla liian kauan vahva. Niin liian kauan on yksinään pitäny asioita päässä joita ei oo saanu selvitellyy mutta on yrittäny kumminkin yksin selvitä siitä koska ei varmaan haluu huolettaa omia vanhempia , sisaruksia ja ystäviä niistä. Tai tuntunu ettei kukaan ymmärrä , ei halua ymmärtää. Tai halunu huolestuttaa kettää. Mutta loppujen lopuks silloin varsinki läheiset ihmiset on enemmä huolissaa ku alkaa näkyä merkkejä siit ettei kaikki oo hyvin eikä kerro miks ei oo. Jokaisella ihmisellä varsinki semmoisilla joilla on mieliala sairauksia tai paha olla nii olla ees yksi ihminen , jolle kertoa kaikesta , joka ymmärtää , on luotettava. Tuntuu ettei ihmisillä oo enää semmoisia ihmisiä jolle kertoo kaiken. Mutta se ku luulee ett jos kertoo pahasta olosta nii luulaa heti ett kerjätää sääliä ja jotain muuta mitä mä ainaki oon kuulu muutaman vuoden aikana ku mä oon yrittäny kertoo jollekki pahasta olosta. Sen jälkeen ku sain kuulla ett mä kerjään muka sääliä plääplää nii lopetin pahasta olosta kertominen muutamaks vuodeks. Se oikeesti pistää ihmisen pään sekaisin ku pitää sisällään sen pahan olon ja ajatukset no jos totta puhutaa se muutama vuosi on ollu melko hämärää koska mun nuppi oli menny sekaisin. Mä uskallan sen myöntää ja tämä ei oo säälien kerjäämistä. Koska se on nyt historiaa ja toivon et tulevaisuuteni ois parempi kui menneisyyteni :--)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti