- anna jotain mistä kirjoittaa meidän tarinaa

- Eipä pahemmin oo tullu kirjoiteltuu tänne ku ei yksinkertaisesti oo vaa jaksanu.
Tällä viikolla on ollu semmosta ett viiden aikaa aamulla heräilly ja menny siin enne
puol yheksää nukkumaa. Kulkenu päivisin 6 erillä linkalla (3 aamulla ja 3 illalla) ja käyny
reippaasti koulus. Nii ku testasin ett kulkisin kotoa kouluun ja täs muutaman päivän aikana
kulkenu päivisin se n 100 kilsaa ett kyl se pistää väsyttää vaik puolet päivästä istunu vaa linkassa
ja en usko ett ne on pistäny mut väsyttää vaa aikaiset herätykset ja koulussa käyminen :--D
Mutta joo on nyt alkanu sujuu ton asumis suhteen kanssa, sain asuntolas yksityishuoneen ,
khyl tää tyttö oli mielissää! Mutta en usko ett tuun silti kestää kauaa asuntolaa jos kesällä alan
kattelee itelle sitä omaa kämppää ett voi alkaa pikku hiljaa opettelee sitä aikuis elämistä :--)
On tää viikko ollu semmosta ett tunteet on ollu herkillä ja muistot on ollu pinnas. Ei valitettavasti
oo ollu ne hyvät muistot ja tunteet pinnasssa. Millonkoha tää jatkuva taistelu pään sisässä loppuu?
Ehk joskus se päivä koittaa ett saan rauha sisälläni. Mutta oon huomannu ett nyt täs muutaman
kuukausien ajan on alkanu vihdoinki se vaihe että palaset alkaa loksahtelee paikoilee 
ja oon saanu muutamiin kysymyksiin vastauksia jotka on ollu vailla vastausta liian kauan
aikaa. Alan olee pikku hiljaa lähempänä niitä päiviä että huomaan etten enää kärsi mistää
masennuksesta ja paniikkihäiriöistä. Mutta siihe menee viel aika paljon aikaa. En aijo turhaa
hättäillä tän asian kanssa etten taas rojahda perkeleen kunnolla alas ja nopeasti. Mutta joo
eipä siit enempää jospa sitä koht puolen lähtis nukkumaa ja huomenna hakemaa siskon koira
hoitoon ja alkamaa treenaa työturvallisuus kokeesee, fuck jeah todellaki kiinnostaa jotkut
kokeet täs tilantees. Ens viikolla ois sit kolme eri kokea... oujjeah tää on sitä "reippaan" opiskelijan
elämää (Y)