maanantai 18. maaliskuuta 2013

- luottamus täytyy ansaita sitä ei voi ostaa

- Taas on ollu kaikenlaisia ajatuksia päässä, enimäkseen nii sekavia ett on ahistanu perkeleesti.. Enkä oo löytäny sitä ihmistä jolle voi oikeesti kertoo näist ajatuksista. Joo on mulla ystäviä ja siskot jolle voisin kertoo kaiken. Mut tämmönen kysymys on tullu päähä ett kelle mä oikeesti uskallan kertoo nää ajatukset ? Joo just ku oisin kertomas ne ajatukset nii ei just sillo voida vastata ja sitku vastataa nii enpä mä tavallaan muista niitä ajatuksia. Tää on jotenki hankalaa selittää... Joo kuulostaa aika säällittävältä mut sentää kehtaan kirjoittaa tämmöst tänne. Ei sillä mulla oo väliä ett kiinnostaako porukkaa mun kirjoitukset ei se mua kiinnosta. Mulla on taas tullu se aika ett mua ahistaa tää rakkaus... En vaa enää osaa luottaa kokonaa siihe ihmiseen johon mulla on nii vahvat tunteet ett se sattuu. Eihä rakkaus pidä koko ajan sattua ? Vai voiko ikävä olla näi kiduttava ? Mut joo jokaisella on oma näkemys rakkaudesta. Enkä mä viel tavallaa tiiä rakkaudesta kaikkea koska oon viel nii nuori.. Mut tässähä mul on loppuelämä aikaa oppii rakkaudesta. Mut nyt tuntuu etten uskalla rakastuu enemmä siihe yhteen ihmiseen nytten vaikka haluaisin. Se ihminen jonka eteen voisin tehä melkeinpä mitä vaa jotta saisin hänet kokonaa itelle. Mut sit oon kysyny iteltäni ett arvostaako se mun tunteita ja uhrauksia häneen ? Tekisikö hän mun etee mitää ? Yksinkertaisesti En vaa pysty unohtaa häntä, oon nähny hänest monet yöt unia, mietin häntä ihmistä aika usein.. Vittu ett rakkaus osaa satuttaa.. Mut joo eipä täst enempää jospa saisin joskus vastauksia näihin kysymyksiin.. Toivottavasti itse häneltä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti