- Mihin sä nyt meet onneni rippeet?

 

 

"Ne päivät, joiden aikana et nähnyt edes eteesi
minä pidin susta kiini
Ne päivät, joina aurinko paistoi liian kirkaana sinun silmiisi
Ne illat, joiden aikana toisiimme turhauduttiin, tulivat niin huomaamatta
Ne hetket, jotka huojuit reunalla ja tiesit vielä putoavasi

Silloin, kun elämä oli helppo ja me pystyimme mihin vaan ei huolet, murheet painaneet, kun sinä niitä autoit kantamaan
Ja nyt se kaikki mennyt on, kun pohjoistuuli alkoi puhaltaa
Nyt, kun lukuni on pariton, oon vailla suunta ja mua paleltaa

Ne kadut, joiden varrella et katsettasi koskaan
koskaan uskaltanut nostaa
Ne kadut, joiden varrella minä kuljin vierelläsi, suljin sut syliini"

- no voihan nyt jumalauta.. Mä oon ennenkin kokenu tän saman "taistelun"
nii silti tuntuu etten ois ikinä käyny tätä tilannetta läpi.Vai oonko ikinä
voittanu tätä taistelua ? Ku siis monta vaihtoehtoo oon täs käyny läpi
nii se umpikuja tulee vastaan. En enää ees tiiä haluunko olla rakastunut
Siis joo on se ihanaa olla rakastunut mut tää on myös iha perseestä.
varsinki jos on huolissaan siit toisest. "se mikä on sun ilo , on myös mun ilo
ja se mikä on sun suru on myös mun suru" TOI PITÄÄ PAIKKANSA !
ja se täst on perseestä. oikeesti tekis mieli joskus vaa pakata kamat ja lähtä
autolla vaa jonnekki kauas muista. Perkele. Oon täs ihmetelly miten oon
pystyny luottamaa toiseen ihmiseen näitten muutamien vuosien ajan paskojen
suhteiden jälkeen? näin jälkikäteen nii on vaa sillee no huhhu. On se uuvuttavaa
hommaa olla rakastunut.... Joskus tekis mieli vaa tosissaan tehä erittäin iso
muuri sydämeen ja tukahduttaa kaikki tunteet.