Oli kyl aevan mahtava viikonloppu ! perjantaina
kahen tytsynkaa oli tyttöjen ilta. Herkuteltiin ,
katottiin leffoja , tehtiin kasvonaamiot ja ystävälläni
tuli allergia reaktio siitä höh.. ja otettiin rennosti !
lauantainna olin ajelulla muutaman kaverinkaa ja oli
tosi mahtavaa ku sain hiukan piristystä! sitä oon kyl
tarvinnu..
oon kelannu muutamia asioita niiku aina,
se ku meil on yks elämä ja siitä pitäis nauttia
täysillä ja elää jokainen päivä ku ois viimeinen päivä.
Se on melko hankalaa olla joka ikinen päivä saamarin
iloinen ja nauttii joka ikisest hetkest. Se on ihan hankalaa
ja uuvuttavaa aatella semmost. mut ei elämässä pärjää
ilman taistelua . Jos elämä potkii päähän, täytyy potkasta
takas kovempaa. Mut se on hankalaa.. Nimittäin masennus
sen estää. Vaikka kuinka yrittää saada jostain voimaa
herää aamu uuteen nii tuntuu välil ettei vaa pysty nousee
sielt sängyst aamulla ja kestämää nyky maailman iskut.
Ei kukaan oikeesti pärjää yksin. Ei, täytyy olla joku sun rinnallas
tukemas sua. Joku, joka aina kuiskaa ne lohduttavat sanat ja ottaa
syliin turvaan pahalta maailmalta. Mut entä jos oli just se ihminen,
jonka takia oli valmis tekee mitä vaa ja jonka hymy riitti piristää
ja "poisti" masennuksen, nii on poissa? Hän on mun
mahdoton unelma. Ehk kohtalo päätti ettei
hän ole mun. Ehk ois aika jatkaa eteenpäin ja unohtaa
tämmöset ajatukset. mut miten voin unohtaa niitä
muistoja jolloin olin aidosti onnellinen ja masennus jäi
taakseen? nyt tilanne on toisinpäin...
tämän ajattelu on liian uuvuttavaa!
apua just ku sain piristyttyy nii samantien alko
tää paska... vaik kuinka yritän kaikkeni
ajatella mukavia asioita nii ykskaks
taas on vitun paska fiilis ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti