Ei helvetti tätä tunnetta...
se tunne ku kaipaat semmost ihmist
vierelles jotta et tuu samaa ikinä
takas :c pilasin sen mahollisuuden..
nyt joudun kärsii täst ja pahasti..
sillee aattelee ku moni sanoo eron jälkeen ett
"en mä tarvi ketää mun rinnalle
pärjään yksinääni "
mutta se on valhe. Kaikki
tarvii jonku rinnalleen joka
pitää sut kasassa ja turvassa.
Ja rakastaa sua koko sydämellään.
Ihminen ei pärjää yksin.. se on tullu huomattuu.
en puhu ny pelkästään itestäni vaa monist
muist ihmisist. Me ollaan riippuvaisia
toisistaa mm. perheest, ystävist, eläimist ja jne..
me tarvitaa aina joku rinnalleen!
Mutta nii , niiku sanotaa "elämä jatkuu"
välil tuntuu et jatkuuko se oikeesti ?
välil tuntuu ett aika pysähtyy jotenki
ääh sitä on nii hankalaa kuvailla!
mutt kyl te lukijat ehkä ymmärrätte..
vai ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti